"Mä sain tänään ehkä huonoimman kahvin ikinä, jos nyt ei lasketa jotain hirveetä suodatinlitkua, se oli siis jotain mitä oikeesti kutsuttiin kahviks. Arvatkaa missä?
No en nyt jostain kumman syystä tiedä mitä arvasitte, mut se oli, ah taas yks upea amerikan ketjuylpeys, Starbucks. Se oli jotain ihan hirveetä.
Nummer Einz : Cappuchinoa [Huomaa kirjoitustapa...] VAIN yhtä kokoa, ei tyyliin Small, Medium, Large, Xxxtra Large etc...
Zwei: Kahvin pitää maistua kahvilta, ei miltää teollisen makuselta maitokahviaromi-litkulta..
Drei: Cappuchinossa kuuluu olla maitovaahtoa, ei sellasta vaahto mitä löytyy köksänluokan tiskialtaasta, sama pätee siis myös makuun.
Vier: Kahvi tuodaa pöytään, tarjoilijan kuuluu hymyillä yms, ei niin että joku alipalkattu nuori aasialaisjamppa huutaa tiskin takaa että sun so-called kahvi olis nyt valmis. [Ei nyt välttämättä...]
Fünf: Cappuchino ja latte tarjoillaa erilaisista kupeista, ei typeristä, kuluneista ja naarmuisista valkosista rumista kupeista jotai tietenki koristaa kaikkia sama Starbucksin logo.
Sechs: Kahvilassa kuuluu olla oikeeta musiikkia, ei mitään helvetin jazz-pimputusta, tai ei siinäkään olis mitään vikaa, jos se olis oikeesti hyvää sellasta, mut kun ei niin ei.
Joku ehkä tässä vaiheessa ihmettelee kuin kauan mä jaksan kirjottaa näitä, voi kuulkaa, niin kauan että mä saan oikeeta kahvia... =b
Sieben: Kahvila on kahvin / pullan nauttimista varten, siellä ei kuulu myydä joulukalentereita (Tottakai niitänki koristaa logo...), lelu kahvikoneita tjsp., tai mitään muutakaan mitä nyt voi noista jo päätellä että siel voitaisiin myydä.
Acht: Ei, kukaan ei halua piparkakun murusilla koristeltua lattea... (Eihän?)
Tässä näette millainen kahvin kuuluisi olla..." [Ja kaksi vuotta sitten tämä oli mun mielestä oikea cappuCHINO. Dear oh dear. Onneksi mä olen jotain sentään oppinut.]